Notkea uskonto

Teemu Taira

Uskonto ei ole katoamassa nykymaailmasta vaikka sen merkitys on muuttumassa. Teemu Tairan Notkea uskonto tarkastelee uskontoon liittyviä käsitteellistyksiä nykykulttuurin ilmiönä. Se ei tarkastele mitään tiettyä uskontoperinnettä tai suuntausta vaan uskonnon ja uskontojen muodonmuutoksia notkeassa modernisaatiossa.

Uskontoa ei teoksessa ymmärretä muusta kulttuurista irrallisiksi opillisiksi järjestelmiksi tai instituutioiksi. Uskonto hahmottuu esimerkkeinä toimivien ilmiöiden ja käsitteiden kautta osaksi modernia nykykulttuuria. Siinä uskonto irtoaa perinteisistä liitoksistaan ja kiinnittyy uusiin ja vaihtuviin yhteyksiin. Tätä lähestytään kriittisen kulttuurintutkimuksen, uskontotieteen ja uskontososiologian työkalujen avulla.

Notkea uskonto vastaa kysymykseen, millaisista uskontokulttuureja koskevista muutoksista nykyajassa on kysymys ja miten niitä tulisi tarkastella kriittisesti sosiokulttuuristen muutosten osana. Notkea uskonto ei ennusta uskontojen tulevaisuutta. Sen sijaan siinä kartoitetaan uskonnon arkisia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia osana modernisaatiota koskevia muutoksia.

Teemu Taira työskentelee Turun yliopistossa uskontotieteen oppiaineessa. Hän on tutkinut työkulttuurin muutosta teoksessa Työkulttuurin arvomuutos työttömien kerronnassa sekä ollut mukana toimittamassa teoksia Vastarintaa nykyisyydelle. Näkökulmia Gilles Deleuzen ajatteluun (Eetos, 2004) ja Uskonnon paikka. Kirjoituksia uskontojen ja uskontoteorioiden rajoista (SKS, 2004).

Eetos-julkaisuja 2
Eetos: Turku, 2006 & 2015
236 s. sid.
ISBN 952-99461-1-2 (nid.)
ISBN 978-952-68429-0-5 (PDF)
ISSN 2343-1210

Painos on loppuunmyyty, mutta teos on vapaasti ladattavissa pdf-versiona. Kirjan digitointi on rahoitettu Suomen tiedekustantajien liiton myöntämällä apurahalla.

Arvioita:
– Kulttuuri ja uskonto – kysymyksiä ja vastauksia, Elore 1/2007
– Uskonnollisuuden kehityspiirteitä, Vapaa-Ajattelija 6/2006
– Uskontotieteellistä voimistelua, Niin & Näin 2/2007
– Uskonto ei katoa vaan muuttaa vain muotoaan, Sosiologia 2/2007